26. lokakuuta 2012

-


Lähettänyt klo
Tunnisteet:

2 kommenttia:

  1. Anonyymi31. lokakuuta 2012 klo 17.20

    Totta!! Noin määki aina teen! :) Niin tyhmält ku se jälkeenpäin tuntuuki, ni se kuitenki lohduttaa sillä hetkellä. E

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)