29. elokuuta 2012

en pappeslapp mellan dagboken..

Städade lite i mina lådor och hittade ett papper med den här texten,
en kompis  (Penni pop) skrev den åt mig då vi gick i högstadiet, då kallades jag till smulan och var hela tiden till Barkplan(parkki) och skrinna..


Det var en gång en Frida 
Oho, bilden är felväg. 
som tyckte om att rida

Hon bytte namnet till Smulan

Skratt och fnatt blev det till bulan

Smulan alltid säger hey

och aktivt använder ordet gey

Hon alltid hysteriskt skrattar

i Pargas hon aktivt gården krattar

Hon är alltid glad
tillsammans med sin prins färdas de på ett jätte blad

Frida blev kär

av sagoprinsen som äter deras trädgårds bär

De tillsammans på Pegasos rider
i månskens ljus de på parkki skrider

Det är ganska halt

och prinsen henne värmer trots allt är det ju kallt

Fridas hjärna jäätyy

när han mot henne lyckligt kääntyy

Hon blir rodnat kär

när de tillsammans gulkronan för kärleken bär


2 kommenttia:

  1. Voi ku ihana ja hauska runo :) Saa nauramaan! Runosuoni se mullaki viel lukios sykki. Haaveilin kirjailijan urast, sit myöhemmin reportterin ja sanomalehtitoimittajan urast, ku kirjotin lukion lehteen. Englannin kielen portfolioonki rustasin runoi ja sain L:n. Johki se kirjotusinto sit vaa jäi. Vieläki sillon tällön otan esil vanhan tarinavihon ja naureskelen teksteilleni. Kirjottaminen on kyl terapeuttista! :) Mun täytyy viel joskus kirjottaa uus tarina. Ihan vaan itelleni naurettavaks kirjotuspöydän laatikkoon :) E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oo koskaan ollut hyvä kirjoittamaan runoja, onneks kaverit on hoitanut sen osan :) Kiva sit joskus vanhana kaivaa vihko esille ja lukea :)

      Poista